Wellcome Trust Hub -palkinto Land Body Ecologies -ryhmälle
Lehdistötiedote 21.6.2021
Land Body Ecologies julkistettiin arvostetun Wellcome Trust Hub -palkinnon voittajiksi
Land Body Ecologies -tutkimusryhmä on voittanut Wellcome Trustin tavoitellun palkinnon. Apuraha tarjoaa dynaamisen tutkimustilan Wellcome Collection -rakennuksessa Lontoon ytimessä, jossa eri alojen asiantuntemusta edustavat ihmiset voivat tehdä yhteistyötä terveyttä, elämää ja taidetta tutkivissa hankkeissa. Palkinnonsaajat saavat jopa miljoonaa puntaa tuodakseen tutkijoita ja luovia ammattilaisia yhteen kahden vuoden yhteistyöresidenssien aikana.
Land Body Ecologies Research Group toteuttaa kaksivuotisen tutkimushankkeen, joka kokoaa ihmisoikeusaktivisteja, mielenterveystutkijoita, tutkijoita ja taiteilijoita tutkimaan solastalgia-ilmiötä. Kehittyvällä kansainvälisen lääketieteen kentällä solastalgia määritellään ympäristönmuutoksen aiheuttamaksi emotionaaliseksi tai eksistentiaaliseksi kärsimykseksi tai sitä kutsutaan yleisesti ”koti-ikäväksi, jota tunnet, vaikka olet kotona”.
Invisible Flock -interaktiivisen taidestudion vetämä projektiryhmä on koottu uskoen, että ymmärtääksemme paremmin ympäristönmuutoksen vaikutuksia mielenterveyteen, keskustelua on käytävä maailmanlaajuisessa intersektionaalisessa tilassa ja suorassa yhteistyössä sellaisten yhteisöjen kanssa, joilla on eläviä kokemuksia maansa ympäristömuutoksista. Invisible Flock on yksi Englannin taideneuvoston, Arts Councilin, kansallisen rahoituksen saajista.
Viktoria Pratt, Invisible Flockin taiteilija ja luova johtaja toteaa:
”Kollektiiviseen käytäntöön sisältyy tietokokonaisuus, jossa voimme määritellä uudelleen sen, kuka luo, miten ja miksi. Projektimme kasvaa yhteisöistä ja ihmisten kanssa, ei niiden puolesta toteutettuna tai niistä kertoen. Koska noin puolella maailman kielistä ei ole kirjallista muotoa, taide voi toimia välineenä, jolla edistetään vaihtoehtoisia ilmaisutapoja, jotka eivät rajoitu ihmiskieleen. Lähestymistapamme on kertoa useita globaaleja tarinoita kerralla, toivoen, että tämän yhteen kietoutumisen prosessin kautta voimme yhdessä löytää ratkaisuja, vastauksia ja merkityksiä kuuntelemalla ja kertomalla. Tällä tavoin voimme ehkä yltää ratkaisuihin, tuhansiin yhteyksiin, joita emme edes tienneet olevan olemassa.”
Tohtori Ayesha Ahmad, University of Londonin St. George’s collegen kansainvälisen lääketieteen lehtori ja trauman ja terapeuttisen perinteisen tarinankerronnan asiantuntija, toteaa:
”Kärsimyksen tunteminen on ensimmäinen askel kohti sen ymmärtämistä, miten tällainen kärsimys jatkuu niiden ympäristöjen kautta, joissa elämme ja kuolemme. Maan traumat on haudattu, ja maan traumat on vaiennettu. Terveyden näkökulmasta siirtymään joutuvien yhteisöjen ja kulttuurien ympäristöjen muuttumisen ymmärtäminen ja tilan tekeminen kärsimykselle on eettinen ponnistus. Meidän on kuultava kertomuksia kärsimyksistä, selvitettävä, missä maailman haavat ovat, ja ohjattava kansainvälistä mielenterveysliikettä kohti kollektiivista parantumista, jossa ympäristön ja mielenterveyden haavat kurotaan uudelleen umpeen uusilla tavoilla elää ja kuolla.”
Minority Rights Group Internationalin (MRG) viestintävastaava Samrawit Gougsa toteaa:
”Alkuperäis- ja vähemmistöyhteisöt ovat vähiten syyllisiä ilmastokriisiin, mutta juuri ne kärsivät syvästi kotiensa ja ekosysteemiensä jatkuvasta tuhoamisesta. Koska yhteisöt elävät kaukana sieltä, mistä heidän maitaan ja ympäristöään koskevat päätökset tehdään, niiden äänet jätetään toistuvasti huomiotta. Hyvä esimerkki tästä on nykyinen maailmanlaajuinen kehotus muuttaa 30 prosenttia maailman pinta-alasta ”suojeltaviksi alueiksi” vuoteen 2030 mennessä, mikä ajaa pois satoja miljoonia alkuperäiskansojen edustajia ja perinteisiä maanomistajia. Miksi alkuperäis- ja vähemmistöyhteisöt, jotka joutuvat kohtaamaan tämän suunnitelman seuraukset, jätetään pois päätöksenteosta? Hankkeemme haluaa kääntää tämän syrjäyttämistrendin, nostaa keskiöön yhteisöjen elävät kokemukset ja vahvistaa niiden ääntä, jotta koko maailma voi kuulla sen.”
Tutkimusta johtavat ympäristö- ja maaoikeuskysymysten eturintamassa olevat yhteisöt, kuten Keniassa sijaitseva alkuperäiskansa ogiekit, jotka joutuvat edelleen vaatimaan esi-isiensä maiden palauttamista huolimatta historiallisesta oikeusvoitosta vuonna 2017, jolloin Afrikan ihmisoikeustuomioistuin virallisesti tunnusti heidän oikeutensa Maun metsään.
Ogiek Peoples’ Development Program (OPDP) -ohjelman (OPDP) toiminnanjohtaja Daniel Kobei ja Keniassa sijaitsevan hankehubin johtaja toteaa:
”Yhteisömme on sidoksissa maahan, koska se yhdistää meidät esi-isiimme ja vahvistaa henkisyyttämme. Maamme palauttamisen viivästyminen vaikuttaa kielteisesti sekä yhteisöön että ympäristöön, kun Maun metsän ehtymätön tuhoaminen jatkuu. Tämä projekti toteutetaan tärkeällä hetkellä, sillä kärsimme jatkuvista yrityksistä katkaista yhteytemme kotiimme.”
Siwakorn Odochao, pgak’yau (karen) maanviljelijä ja kahvin tuottaja Ban Nong Tao -yhteisössä Pohjois-Thaimaassa ja yksi projektin yhteistyökumppaneista toteaa:
”Me ja maailma olemme yhtä. Sinä päivänä, kun ihmismieli alkaa romahtaa, ihmisten tilanne romahtaa myös. Vastoinkäymiset, väkivalta, vaikeudet johtuvat kaikki siitä, että pakenemme totuutta. Totuus ihmisistä on se, että olemme osa maailmaa, joten meidän on autettava toisiamme huolehtimaan maailmasta. Mitä enemmän pakenemme tätä totuutta, sitä monimutkaisemmaksi elämämme muuttuu.”
Varmistaakseen, että tutkimus ankkuroituu yhteisöihin, hanke synnyttää elävän hubien verkoston Pohjois-Eurooppaan, Keniaan, Ugandaan, Intiaan ja Lontooseen. Nämä keskukset tukevat paikallisen tiedon, näkökulmien ja elettyjen kokemusten sisällyttämistä tutkimukseen, mikä on elintärkeää, koska tiimi pyrkii ymmärtämään paremmin niitä traumoja, joita maan ja ekosysteemien kärsiessä syntyy.
Romit Raj, Quicksandin johtaja ja toinen Etelä-Intiassa sijaitsevan Karnatakan osavaltiossa toimivan hubin vetäjistä, toteaa:
”Paikallisyhteisöjä, mukaan lukien heimopopulaatiota kuten hakkipikkit ja irulat, elää uhanalaisina Intian Karnatakan osavaltiossa Bannerghattan metsän ympärillä. Pelkäämme, että heidän sukupolvien ajan vaalimansa syvällinen tietämys metsästä, sen kasveista ja eläimistä, ja heidän ainutlaatuinen kulttuurinsa, kielensä ja perinteensä menetetään, koska ulkoiset voimat rikkovat heidän yhteyttään maahan. Paikallisessa hubissamme esittelemme heidän tarinoitaan, jotta voisimme ymmärtää niitä menetyksiä ja traumoja, joista he kärsivät, kun heidän maataan, heidän kotinsa ympäristöä tuhotaan.”
Kaisa Kerätär” Wariasta, toinen Pohjois-Suomen hubin vetäjistä toteaa:
”On tärkeää, että pohjoisen arktisen alueen ihmiset, jotka kokevat henkilökohtaisesti ympäristötraumoja, sekä meidän omat tutkijamme ja taiteilijamme voivat osallistua maailmanlaajuiseen keskusteluun ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta. Meidän hubimme näkökulma on ainutlaatuisen nomadinen, ja se toimii erittäin laajalla alueella pohjoisessa, koska esimerkiksi saamelaisia asuu neljän valtion alueella.”
Oulun yliopiston arktisen arkkitehtuurin ja ympäristön sopeutumisen vanhempi tutkija Outi Autti kertoo: ”Lapin sodan tuhot ja Pohjois-Suomessa sodan jälkeen toteutettu modernisointi muuttivat perusteellisesti fyysistä ja kulttuurista ympäristöä ja järkyttivät ihmisen ja ympäristön välisen suhteen perustaa. Vanhat perinteiset rakennukset korvattiin tyyppitaloilla, joet padottiin tuottamaan vesivoimaa, ja uusia teitä rakennettiin palvelemaan metsäteollisuuden tarpeita. Modernisointi lisäsi aineellista hyvinvointia, mutta teknologinen ja taloudellinen kehitys ei kata kaikkea hyvinvointia. Paikallisille ihmisille ympäristö on paljon muutakin kuin resurssi. Merkittävien paikkojen ja maisemien menettäminen oli traumatisoivaa ja heikensi ihmisten kiintymystä paikkoihin. Maankäyttöä koskevat ristiriidat jatkuvat Lapissa tänäkin päivänä. Uskon, että yhdessä voimme löytää uusia välineitä parempaan suunnitteluun, johon paikalliset ihmiset pääsevät mukaan, ja joka tunnustaa heidän kiintymyksensä paikkoihin ja heidän paikallistuntemuksensa.”
Land Body Ecologies -tutkimusryhmä on Wellcome Collectionin Hubien neljäs yhteistoiminnallinen residenssiryhmä vuoden 2014 jälkeen. Hanke käynnistyy lokakuussa 2021.